Kuparisaari sijaitseekin Vaasassa!

Kävipäs hassu juttu. Olin kirjailijakeikalla Vaasassa, Littfest-kirjallisuustapahtumassa.

Kun kerroin Kuparisaari-trilogiasta yläkoululaisille, kävi ilmi, että Kuparisaari sijaitsee Vaasassa. Se on nimittäin paikallisen jäähallin nimi.

Terhi

Kiril!

Istuin eilen junan ravintolavaunussa välillä Viinijärvi-Tampere, edessäni kertakäyttömukillinen VR:n pussiteetä ja vajaat sata liuskaa Kuparisaari kakkosta.

Editoin tekstimassaa eli luin sitä huolellisesti, tein merkintöjä marginaaliin ja kirjoitin mm. TIIVISTÄ TÄTÄ! SYVENNÄ TÄTÄ! TAUTOLOGIAVAARA!

Tähystäjäneidon lukeneet saattavat muistaa Khalkoksen itsenäisyystaistelijan, miehen nimeltä Hristo Kiril, jonka tuotantoon erityisesti Miroslav Kostov on hyvin huolellisesti paneutunut. Hristo Kiril on jatko-osassa entistä näkyvämpi hahmo.

Olin juuri lukemassa Hristo Kirilistä kertovaa lukua, kun viereisessä pöydässä istuvalla, ulkomaalaisella miehellä soi kännykkä. Voin vaikka vannoa, että hän vastasi:

– Kiril!

Terhi

Advertisement

Ovatko balkanilaiset etunimet vitsikkäitä?

Tähystäjäneidon henkilöiden nimet ovat herättäneet hämmästyttävän paljon ärtymystä.

Hämeen Sanomien Marika Riikosen mielestä fantasianimet ”kuulostavat vitsiltä: teoksessa seikkailevat muiden muassa Amaya, Snezana, Miroslav ja Krasimira”. Myös kirjabloggaaja Nafisan moittii nimiä. Hänen mielestään Snezana tuo mieleen niistämisen ja Neofit Haralampijeen hän suomentaa mielessään: Uusikunto Haarat Lammessa. Nafisanin arviota kommentoiva Ahmu miettii nimikysymystä yleisemmin; hänen mielestään usein fantasiakirjoissa hahmojen nimet ovat yksiselitteisesti outoja ja saattavat ärsyttää jopa niin, että kirja jää lukematta.

Miten me olemme löytäneet nimet?

Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta olemme miettineet nimiä aika paljon.

Valtiot:

Sarmatia-niminen ruhtinaskunta on ollut olemassa; nimi kuulosti korviimme viehättävältä. Khalkos taas on kreikkaa ja tarkoittaa kuparia, pääkaupunki Niccolum on saanut nimensä nikkelistä.

Saadaksemme yhteisen mielikuvan kuvitteellisista valtioista sijoitimme ne mielessämme jonnekin Balkanin alueelle, jossa sekoittuvat monet kulttuurit. Siellä ovat slaavilaiset serbit sekä rannikon kroaatit, jotka ovat merenkulkijakansaa. Sloveenit laskevat itsensä saksalaisperäisiksi, ja italialaisia löytyy kaksoiskaupunki Trieste-Trstin lähistöltä. Bosnialaiset ovat saaneet vaikutteita turkkilaismiehityksen ajalta, ja Turkki on myös maantieteellisesti lähellä. Herzegovina on länsirannikolla,  Makedonia ja Kreikka niemimaan eteläpäässä ja aluetta asuttavat myös albaanit. Saaristoa on runsaasti, ja jokin bysanttilaisen kulttuurin tuulahduskin alueella tuntuu.

Päätimme, että nimien tulee olla balkanilaisia tai kreikkalaisia, ja että muinaisen bysantin henkäys saa tuntua.

Ihmiset:

Balkanilaisen kirjallisuuden suomentaja, Mansarda-kustantamoa pyörittävä Kari Klemelä vinkkasi meille sivuston, josta löysimme balkanilaisia etunimiä: http://www.lowchensaustralia.com/names/easteuropean.htm#2

Oletimme, että esimerkiksi nimi Radko ohjaisi lukijan oikeille jäljille. Onhan hän nimikaima serbikenraali Ratko Mladicille, joka parhaillaan on Haagin ihmisoikeustuomioistuimessa Srebrenican kansanmurhasta syytettynä.

Vinkki ei toiminut, vaan nimiä on luettu englanninkielestä käsin. Snezanan kantasana ei ole kuitenkaan englantilainen ”sneeze” – ”niistää”, vaan lunta tarkoittava slaavilainen sneg. Snezana on siis eräänlainen Lumikki. Blagorodna tarkoittaa jaloa, korkeasyntyistä, ja Krasimira on naisen nimi, jonka kantasana merkitsee kaunista. (Tähän en voi olla lisäämättä, että jos Khalkoksen ihaileviin miehiin hurahtava Krasimira on epäuskottava, epäuskottavia ovat silloin myös lukuisat suomalaiset turistinaiset Kreikan tai Espanjan aurinkorannoilla.)

Koomiset henkilöt ovat tietysti saaneet koomiset nimet, kuten Neofit Haralampijee Toinen. Aivan oikeita balkanilaisia nimiä ne ovat; tosin Haralambi muutettuna lempinimen muotoon.

Päähenkilömme Amaya on saanut nimensä 1600-luvulla eläneen kohtalokkaan ruhtinattaren mukaan. Nimi kuulosti meistä kauniilta ja taipuu sitä paitsi helposti myös suomeksi, mikä täytyy nimissä myös ottaa huomioon.

Nimet Tähystäjäneidossa eivät siis ole vitsi, elleivät balkanilaiset etunimet sitten ylisummaan ole huumoria.

Anneli

Kakkonen kulkee

Etenemme parhaillaan Kuparisaari-trilogian kakkososaa kevyttä kenttäravia. Kesällä suunnittelimme juonen pääpiirteittäin ja nyt olemme edenneet noin kolmanneksen. Sujuu jo. Alussa oli tulppa. Kirjailijaystäväni nimittää sitä ähkimisvaiheeksi. Se tarkoittaa, että kirjoittaja pyörii tuskaisena, ei saa mitään aikaiseksi, kokee huonoa omaatuntoa siitä, ettei saa mitään aikaiseksi ja alkaa epäillä, mahtaako enää koskaan kyetä kirjoittamaan yhtään mitään.

Olen jo oppinut tunnistamaan tämän vaiheen enkä enää ahdistu kovin paljon. Jonkin verran kuitenkin. Ajattelen, että ihmisen mieli toimii kuin tietokone: ensin pitää kovalevyn pyöriä ja suorittaa sille annettu tehtävä ennen kuin tulos ilmestyy näytölle. Tosin nykyisen tietokoneet ovat niin nopeita, ettei surrausvaihetta tarvitse odotella. Commodore-koneilla (silloin muinoin, vähän pronssikauden jälkeen) työskennelleet tietävät, mitä tarkoitan. Pitää sietää odotus, kun mitään ei näytä tapahtuvan, koska se, mitä tapahtuu, tapahtuu jossain aivojen ja alitajunnan uumenissa.

Kummallista on, että kun hedelmättömän ähkimisvaiheen jälkeen tukos aukeaa, teksti alkaa virrata. Kirjoitin helposti ja iloisesti aika paljon ja olin hyvin tyytyväinen, kun onnistuin yllättämään ulkomaanmatkalta palanneen Terhin useammalla kymmenellä liuskalla.

Tällä hetkellä huolemme on, ettei kakkososan tarina paisu liian laveaksi. Emme aio kirjoittaa 500-sivuista tiiliskiveä, vaikka saattaa olla, että kakkososasta tulee hiukan pidempi kuin ykkösestä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on luvassa.

Anneli

PS.

Terhi kertoo kuulumisista myöhemmin. Anneli kirjoitti postauksen julkkareita seuraavana päivänä, mutta julkaisemme sen vasta nyt. Puolivälin krouvi ollaan ohitettu tällä välin.

Terhi

Niistävä Snezana ja kermakakku

Nafisan kirjoittaa neidostamme mm. seuraavaa:

”Kirja tökki pitkin matkaa. Ensinnäkin nimistä: Sarmantian tähystäjäneidon Amayan sisko Sznesana kuulostaa lähinnä niistämiseltä, ja entäs sitten vanhemmat Ruorinainen Blagorodna ja Perämies Neofit Haralampijee Toinen (leikillisesti mielessäni isää kutsuinkin nimellä Uusikunto Haarat Lammessa, Jee!).”

Marika Riikonen puolestaan kuvailee Hämeen Sanomissa:

”Teoksessa on keskinäisen ilakoinnin makua. Paikoin se muistuttaa jonkinlaista kirjallista kermakakkukomediaa.”