Tähystäjäneidon henkilöiden nimet ovat herättäneet hämmästyttävän paljon ärtymystä.
Hämeen Sanomien Marika Riikosen mielestä fantasianimet ”kuulostavat vitsiltä: teoksessa seikkailevat muiden muassa Amaya, Snezana, Miroslav ja Krasimira”. Myös kirjabloggaaja Nafisan moittii nimiä. Hänen mielestään Snezana tuo mieleen niistämisen ja Neofit Haralampijeen hän suomentaa mielessään: Uusikunto Haarat Lammessa. Nafisanin arviota kommentoiva Ahmu miettii nimikysymystä yleisemmin; hänen mielestään usein fantasiakirjoissa hahmojen nimet ovat yksiselitteisesti outoja ja saattavat ärsyttää jopa niin, että kirja jää lukematta.
Miten me olemme löytäneet nimet?
Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta olemme miettineet nimiä aika paljon.
Valtiot:
Sarmatia-niminen ruhtinaskunta on ollut olemassa; nimi kuulosti korviimme viehättävältä. Khalkos taas on kreikkaa ja tarkoittaa kuparia, pääkaupunki Niccolum on saanut nimensä nikkelistä.
Saadaksemme yhteisen mielikuvan kuvitteellisista valtioista sijoitimme ne mielessämme jonnekin Balkanin alueelle, jossa sekoittuvat monet kulttuurit. Siellä ovat slaavilaiset serbit sekä rannikon kroaatit, jotka ovat merenkulkijakansaa. Sloveenit laskevat itsensä saksalaisperäisiksi, ja italialaisia löytyy kaksoiskaupunki Trieste-Trstin lähistöltä. Bosnialaiset ovat saaneet vaikutteita turkkilaismiehityksen ajalta, ja Turkki on myös maantieteellisesti lähellä. Herzegovina on länsirannikolla, Makedonia ja Kreikka niemimaan eteläpäässä ja aluetta asuttavat myös albaanit. Saaristoa on runsaasti, ja jokin bysanttilaisen kulttuurin tuulahduskin alueella tuntuu.
Päätimme, että nimien tulee olla balkanilaisia tai kreikkalaisia, ja että muinaisen bysantin henkäys saa tuntua.
Ihmiset:
Balkanilaisen kirjallisuuden suomentaja, Mansarda-kustantamoa pyörittävä Kari Klemelä vinkkasi meille sivuston, josta löysimme balkanilaisia etunimiä: http://www.lowchensaustralia.com/names/easteuropean.htm#2
Oletimme, että esimerkiksi nimi Radko ohjaisi lukijan oikeille jäljille. Onhan hän nimikaima serbikenraali Ratko Mladicille, joka parhaillaan on Haagin ihmisoikeustuomioistuimessa Srebrenican kansanmurhasta syytettynä.
Vinkki ei toiminut, vaan nimiä on luettu englanninkielestä käsin. Snezanan kantasana ei ole kuitenkaan englantilainen ”sneeze” – ”niistää”, vaan lunta tarkoittava slaavilainen sneg. Snezana on siis eräänlainen Lumikki. Blagorodna tarkoittaa jaloa, korkeasyntyistä, ja Krasimira on naisen nimi, jonka kantasana merkitsee kaunista. (Tähän en voi olla lisäämättä, että jos Khalkoksen ihaileviin miehiin hurahtava Krasimira on epäuskottava, epäuskottavia ovat silloin myös lukuisat suomalaiset turistinaiset Kreikan tai Espanjan aurinkorannoilla.)
Koomiset henkilöt ovat tietysti saaneet koomiset nimet, kuten Neofit Haralampijee Toinen. Aivan oikeita balkanilaisia nimiä ne ovat; tosin Haralambi muutettuna lempinimen muotoon.
Päähenkilömme Amaya on saanut nimensä 1600-luvulla eläneen kohtalokkaan ruhtinattaren mukaan. Nimi kuulosti meistä kauniilta ja taipuu sitä paitsi helposti myös suomeksi, mikä täytyy nimissä myös ottaa huomioon.
Nimet Tähystäjäneidossa eivät siis ole vitsi, elleivät balkanilaiset etunimet sitten ylisummaan ole huumoria.
Anneli
Onpas mielenkiintoista kuulla nimien taustoista. Kuten kommentoin jo videota, jossa kerroitte nimien synnystä, taustoitus auttaa paljon paremmin muodostamaan käsitystä kirjan maailmasta ja luo mielenkiintoa sitä kohtaan. Osan jutuista olisi voinut koota jopa kirjan loppuun selittämään, tykkään tällaisista trivial-tiedoista!
Amayan nimi oli alusta asti kaunis ja pidin siitä. On totta, että vastaan on tullut joitakin fantasiateoksia, etenkin nykyisin, joissa nimet ovat vallan ihmeellisiä: pitkiä ja vaikeita ääntää. Fantasianimien ei tarvitse olla niin krumeluureja ollakseen uskottavia (näin pöytälaatikkokirjoittelijana, olen historiaa käyttänyt materiaalina), usein hienovaraiset vihjaukset fantasiasta toimivat hyvin, toisinaan jopa paremmin.
Kreikkalaisuus ja venäläisyys (Bysantin kautta kierrätettynä) tosiaankin kirjasta nousevat hyvin esille. itsekin kun olen antiikin Kreikkaa ja Roomaa opiskellut – viimeksi tänään olin Roomalaisen Afrikan luennolla. On hienoa leikitellä ajatuksella, missäpäin maailmaa tämä voisikaan tapahtua. Tarinahan on hyvin uskottava – valtapelejä on kautta aikain valtioden välillä ollut. Fantasiaahan tässä ei loppujen lopuksi paljoa ole, ehkä pikemmin vaihtoehtohistoriaa (vrt. Terry Prachett: Valtio).
Arvioni oli ehkä hiukan kovasanainen, vaikka lopussa ei suuhun pahaa makua jäänyt. Pienillä asioilla on vain paha taipumus jäädä hampaankolooni. Tahdon kyllä tietää kuinka Miroslaville käy jatkossa, hän oli erityisen hienosti onnistunut hahmo!
Vau! Tämä oli mielenkiintoinen teksti nimien taustoista. Itsekin jossain vaiheessa mietin kirjan nimiä, että mistäköhän ne on tulleet. Tämä avasi paljon:) MInusta etenkin Amya, Radko ja Snezana on hurjan kivoja nimiä! 🙂