Viime syksynä kirjoitimme Annelin kanssa tunnollisesti Tähystäjäneidon kirjoitusprosessista. Tämä syksy on ollut niin kiireinen, ettemme ole ehtineet blogin äärelle. Nyt on kuitenkin aika istua alas ja kertoa kuulumisistamme pitkästä aikaa.
Tapasimme aamulla suosikkikahvilassamme Lumossa. Minulla on vieläkin vadelmaisen juustokakun maku suussani. Kuparisaari II:n ensimmäinen versio alkaa olla loppusuoralla! Tarina on kirjoitettu alusta loppuun, alkuosa alkaa olla aika hiottua, mutta edessä on uusi editointikierros. Luvassa on lukujen täydentämistä (minun helmasyntini, en koskaan kirjoita ensimmäisellä kerralla valmista, vaan jätän luvun ikään kuin ilmaan odottamaan kypsymistä) sekä tarinan huippukohdan versiointia.
Toinen osa on hurja, vauhdikas, toiminnallinen, juonikas, tumma, synkkä, ahdistava ja surullinen. Luvassa on totta tosiaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Huumoria pilkistää esiin, mutta ohuemmin kuin Tähystäjäneidossa. Jatko-osa alkaa siitä, kun ensimmäisen kirjan tapahtumista on kulunut kaksi auringonkiertoa.
Annelin mielestä minä olen hieman liian ihastunut peruukkeja harrastavaan Lilyanaan, minkä auliisti myönnän. Olisin suonut hänelle jopa ystävällisiä ominaisuuksia, mutta ne valitettavasti sotivat hänen luonnettaan vastaan. Julmuri, mikä julmuri.
Minä sen sijaan löysin itsestäni moraalinvartijan ja pyysin Annelia miedontamaan erästä seksikohtausta. Kirjoitin marginaaliin ujon lauseen: ”Kun tää kuitenkin on nuortenkirja…”
Tavoitteenamme on lähettää kustannustoimittajallemme luettavaa 12.12. Uskoisin, että pysymme aikataulussa.
Terhi
Päivitysilmoitus: Amayan & Miroslavin myöhemmistä vaiheista | Mukillinen mustaa teetä, matkoja ja muistikirjan sivuja: Terhi Rannelan kirjailijaelämää
Anneli said:
Kiitos aamun palaverista, kallis kirjoittajakumppani! Piristyin kovasti. Etenkin piristyin siitä, että olin kirjoittanut liian riehakkaita seksikohtauksia, joita 30 v nuorempi kollega punastellen toivoi poistettaviksi.
Lilyanasta löysimme yhteisymmärryksen. Minä lupasin karsia seksielämää ja Terhi puolestaan myöntyi pluskvamperfektiin.
Kun olen puristi suomen kielen suhteen, niin haluan noudattaa oikeakielisyyttä. Suomen kielessä aikamuodot menevät sillä kurin, että jos tarina on imperfektissä, tätä aiemmin tapahtunut ilmaistaan pluskvamperfektillä. Jos kerrotaan preesensillä, aiemmin tapahtunut ilmaistaan perfektillä.
EI IMPERFEKTILLÄ! Tätä näen jatkuvasti ja saan kauhunpuistatuksia.
Esimerkki:
Krasimira kertoi, että OLI VIETTÄNYT viihtyisiä hetkiä.
Krasimira kertoo, että ON VIETTÄNYT viihtyisiä hetkiä.
Ei siis näin:
Krasimira kertoi, että vietti viihtyisiä hetkiä.
Ehkä joskus joudun näkemään imperfektin riemuvoiton ja vuodattamaan kyyneleitä pluskvamperfektini vuoksi, mutta taistelen vastaan niin kauan kuin voin.
Terhi said:
Pluskvamperfekti-keskustelu oli tuiki tarpeellinen ja kannatan purismia siinä suhteessa. Olin siis mennyt muuttamaan Annelin pluskvamperfektit imperfekteiksi (sanottakoon, että kustannustoimittajani on muuttanut omaa tekstiäni samalla lailla).
Krasimira kertoi viettäneensä viihtyisiä hetkiä?
Anneli said:
Juurikin näin. Hänellä olisi ollut vieläkin hauskempaa, jollei sensuuri olisi iskenyt.
Salla said:
Hyvä Anneli! Hyvä pluskvamperfekti!
Ja onnea toisen osan ensimmäisen version valmistumiselle!
Terhi said:
Krasimira on pakko panna ruotuun, joku roti son oltava! 🙂
Anneli said:
Kirjoitan nyt vaikka tähän, kun en parempaakaan paikkaa keksi.
Kuulin nimittäin tänään mitä ytimekkäimmän kutsumanimen kieltämättä pitkähköstä kirjannimestämme.
Tähis!
Terhi said:
”Ootko jo lukenut Tähiksen?” 🙂 Uusi tuttavuus.
Anne said:
Hih, hieno nimi tuo Tähis! (mutta sitten voi olla huolissaan, jos nimi alkaa muuntua muotoon Täh?)
Terhi said:
Jep, tiivistämisessäkin tulee raja vastaan… 🙂