Uskomatonta! Taas olisi syytä päivitellä ajan kulumista, sillä vastahan me aloimme kirjoittaa Tähystäjäneitoa… Vastahan piirsimme juonikaavioita Kuparisaaren ensimmäiseen osaan, pohdimme nimistöä ja Khalkoksen kaivosteollisuutta. Ja nyt… kirjoitin juuri prologin trilogiamme viimeiseen osaan. Amayan, Miroslavin ja kumppaneiden tarina on enää loppuhuipennusta vailla.
Paineet kasvavat. Kuinka onnistuisimme kirjoittamaan päätösosasta sellaisen, että se yllättäisi meidät itsemmekin? Että lukijalle jäisi trilogiasta hyvä jälkimaku? Ettemme lässäyttäisi sarjaa ennalta-arvattavalla loppuratkaisulla?
Kahvilapalaverissamme (La Famillen henkilökunta on jo oppinut muistamaan tilauksemme) piirsimme suuntaviivat romaanin ensimmäiselle kolmannekselle. Kumpikin sai tehtäväkseen kirjoittaa kolme lukua, joista keskustellaan juhannuksen jälkeen.
Juonelle ja henkilöhahmoille on annettava aikaa kypsyä ja kehittyä. Millaisia valintoja päähenkilömme tekevät? Millaisia kohtaloita heillä on edessään? Jännittää heidän puolestaan.
Terhi
Ei ole todellista. Saavuin blogiin 11.6. kello 22 kirjoittaakseni jotain kolmososan aloittamisesta ja T. Rannela on kirjoittanut jo! Teimme sen TAAS. Siis jotakin yhtä aikaa. Tämä alkaa olla karmivaa. Laittaako yhteiskirjoittaminen aivot sykkimään jotenkin samalla taajuudella?
Terhi siis sanoi sen, minkä minäkin olisin sanonut. Se on menoa nyt.
Jollakin tapaa jännittääkin. Trilogioiden viimeisellä osalla on ikävä taipumus lässähtää kuin liian varhain uunista otettu sokerikakku. Puff.
Miten olla yhtä aikaa johdonmukainen ja yllättävä? Tarina kulkee kohti päätöstään, mutta minkä mutkien kautta? Tulossa on melko ankara tarina, mutta emme haluaisi kadottaa yhtä olennaista piirrettä, huumoria.
Piirsimme siis kaavioita. Terhi nakersi kuivaa keksiä samalla kuin yours truly mässytti vadelma-valkosuklaakakkua kermavaahdon kera. Alku on jo hyppysissä: tätä tapahtuu. Lopustakin meillä on ajatus: tähän päädytään. Mutta mitä tapahtuu siinä välillä? Kaaviossamme on varsin pitkä tyhjä pätkä, jonka yläpuolella lukee ”mietittävä”.
No niin on.
Mutta oli ihanaa aloittaa!
Päivitysilmoitus: Kuparisaari 3: suunnitelmista sanoiksi « Mukillinen mustaa teetä, matkoja ja muistikirjan sivuja: Terhi Rannelan kirjailijaelämää