Kapinallinen on ilmestynyt!

Rakkaat lukijat,

Kapinallinen on nyt todistettavasti ilmestynyt.

Toivottavasti saatte kirjan pian käsiinne.

Seikkailullista lukumatkaa!

Kiitos viesteistänne!

Terveisin,

Terhi & Anneli

 

Tähän se päättyy…

Khalkosta hallitsee diktaattorin ottein suuri isä Radko, jonka mielestä väkivalta on kaunein vallan muoto.

Hänen puolisonsa Snezana taas sovittelee ylleen filosofin viittaa.

Amaya perheineen elää piilossa köyhässä kalastajakylässä, kunnes kapinalliset tuovat viestin. Amayan ja Miroslavin täytyy päättää, lähteäkö johtamaan kansannousua vai jäädä elämään turvallista arkea pienen tyttärensä kanssa..

Tähystäjäneito Amayan viaton vierailu Khalkoksen saarelle aloitti seikkailun, joka on edennyt hurjien käänteiden kautta kohti yllättävää loppuratkaisua. Kuparisaari-trilogian päätösosa on vetävä sekoitus romantiikkaa, juonittelua ja raivokkaaksi yltyvää valtataistelua.

*

Viimeisenä työvaiheena on edessä oikovedosten lukeminen.

Terhi

Loppu häämöttää

Terveisiä liuskojen keskeltä!

Mitä trilogialle kuuluu? Hyvää, kiitos. Olemme aloittaneet toisen version kirjoittamisen. Minä olen ottanut ensimmäisenä liuskat haltuun. Käyn tekstiä läpi sivu sivulta, editoin, poistan vanhan kertausta, deletoin helmasyntejämme eli tautologiaa. Olen menossa sivulla 50.

Eniten työtä on käsikirjoituksen loppuosassa, joka tässä vaiheessa etenee vielä turhan vauhdikkaasti. Kaivataan hidastusta, suvantovaiheita, lukijalle hengähdyksen paikkoja.

Olemme nähneet ensimmäisen kansiluonnoksen ja pitäneet siitä. Kyllä tästä hyvä kokonaisuus syntyy, kolmen kirjan paketti.

Tässä eräänä päivänä Anneli tuumasi:

– Olemme kirjoittaneet 700-sivuisen eepoksen.

Niinpä. Hurja ajatus. Tuskin olisin yksin uskaltanut ryhtyä näin isoon urakkaan.

Terhi

Deep shit

Korkea puoliso on pikkuhiljaa matkalla kohti painokonetta…

Kesälomat on nyt virallisesti pidetty ja on taas aktiivisen kirjoittamisen aika. Tapasimme tänään Annelin kanssa La Famille -kuppilassa, jossa kävimme trilogian viimeistä osaa läpi. Kun kakkososan työnimenä kulki leikkisästi ”Korkkis”, lukee tiedostoissamme nyt ”Kapsu”.

Liuskoja on tähän mennessä kirjoitettu ehkä kuutisenkymmentä (?), piirtelimme juonikuvioita ja mietimme, mihin tarina päättyy. Paljon käänteitä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on vielä luvassa – kaikki ei ole selvinnyt vielä edes meille. Sarjojen kirjoittamista toisinaan väheksytään, mutta meille on ollut alusta asti selvää, että joka ainoassa trilogian osassa käytetään kaikki mahdolliset paukut. Lukija ansaitsee mahdollisimman hyvää. Liian usein trilogian viimeiset osat ovat pettymyksiä, puolivillaisia lättänöitä, mutta tsemppaamme kaikkemme pitääksemme langat käsissämme aina viimeiselle sivulle.

Lähestymme aivan pian juonellisesti kohtaa deep shit (Annelin havainto), jossa suurin osa henkilöistämme on kirjoitettu reisiä myöten syvään suohon. Meidän tehtävämme on auttaa heidät sieltä ylös – vain, koska takataskussamme on valttikortti: deeper shit.

Tänään keskustelimme riipaisevasta aiheesta: Kenen on kuoltava?

Koska tarinan ydinkohdat ovat nyt mietintä- ja kypsyttelyvaiheessa, jaoimme kirjoitettavaksi vain yhdet luvut. Tapaamme kahden viikon kuluttua, ja mietimme, mitä vaikeuksia voisimme hahmoillemme järjestää, etteivät he vain pääse liian helpolla. Vaikka eipä sillä, elämä Khalkoksella ei koskaan ole ollut ruusuista muutenkaan.

Terhi

Viimeistä viedään

Uskomatonta! Taas olisi syytä päivitellä ajan kulumista, sillä vastahan me aloimme kirjoittaa Tähystäjäneitoa… Vastahan piirsimme juonikaavioita Kuparisaaren ensimmäiseen osaan, pohdimme nimistöä ja Khalkoksen kaivosteollisuutta. Ja nyt… kirjoitin juuri prologin trilogiamme viimeiseen osaan. Amayan, Miroslavin ja kumppaneiden tarina on enää loppuhuipennusta vailla.

Paineet kasvavat. Kuinka onnistuisimme kirjoittamaan päätösosasta sellaisen, että se yllättäisi meidät itsemmekin? Että lukijalle jäisi trilogiasta hyvä jälkimaku? Ettemme lässäyttäisi sarjaa ennalta-arvattavalla loppuratkaisulla?

Kahvilapalaverissamme (La Famillen henkilökunta on jo oppinut muistamaan tilauksemme) piirsimme suuntaviivat romaanin ensimmäiselle kolmannekselle. Kumpikin sai tehtäväkseen kirjoittaa kolme lukua, joista keskustellaan juhannuksen jälkeen.

Juonelle ja henkilöhahmoille on annettava aikaa kypsyä ja kehittyä. Millaisia valintoja päähenkilömme tekevät? Millaisia kohtaloita heillä on edessään? Jännittää heidän puolestaan.

Terhi