Kapinallinen on ilmestynyt!

Rakkaat lukijat,

Kapinallinen on nyt todistettavasti ilmestynyt.

Toivottavasti saatte kirjan pian käsiinne.

Seikkailullista lukumatkaa!

Kiitos viesteistänne!

Terveisin,

Terhi & Anneli

 

Advertisement

Tähän se päättyy…

Khalkosta hallitsee diktaattorin ottein suuri isä Radko, jonka mielestä väkivalta on kaunein vallan muoto.

Hänen puolisonsa Snezana taas sovittelee ylleen filosofin viittaa.

Amaya perheineen elää piilossa köyhässä kalastajakylässä, kunnes kapinalliset tuovat viestin. Amayan ja Miroslavin täytyy päättää, lähteäkö johtamaan kansannousua vai jäädä elämään turvallista arkea pienen tyttärensä kanssa..

Tähystäjäneito Amayan viaton vierailu Khalkoksen saarelle aloitti seikkailun, joka on edennyt hurjien käänteiden kautta kohti yllättävää loppuratkaisua. Kuparisaari-trilogian päätösosa on vetävä sekoitus romantiikkaa, juonittelua ja raivokkaaksi yltyvää valtataistelua.

*

Viimeisenä työvaiheena on edessä oikovedosten lukeminen.

Terhi

Loppu häämöttää

Terveisiä liuskojen keskeltä!

Mitä trilogialle kuuluu? Hyvää, kiitos. Olemme aloittaneet toisen version kirjoittamisen. Minä olen ottanut ensimmäisenä liuskat haltuun. Käyn tekstiä läpi sivu sivulta, editoin, poistan vanhan kertausta, deletoin helmasyntejämme eli tautologiaa. Olen menossa sivulla 50.

Eniten työtä on käsikirjoituksen loppuosassa, joka tässä vaiheessa etenee vielä turhan vauhdikkaasti. Kaivataan hidastusta, suvantovaiheita, lukijalle hengähdyksen paikkoja.

Olemme nähneet ensimmäisen kansiluonnoksen ja pitäneet siitä. Kyllä tästä hyvä kokonaisuus syntyy, kolmen kirjan paketti.

Tässä eräänä päivänä Anneli tuumasi:

– Olemme kirjoittaneet 700-sivuisen eepoksen.

Niinpä. Hurja ajatus. Tuskin olisin yksin uskaltanut ryhtyä näin isoon urakkaan.

Terhi

Miltä Tähystäjäneito näyttää teatterin keinoin?

Miten nuoret saisi kiinnostumaan kirjoista teatterin keinoin? Voiko kirjan esittely olla kuin koukuttava leffatraileri?

(Amaya: Jenna Saarinen, Miroslav: Eero Salmela)

Kangasalan Pikkuteatteri on tehnyt käsikirjoittaja-ohjaaja Janne Salmisen johdolla kirjavinkkausesityksen, joka esittelee pirkanmaalaisten nuortenkirjailijoiden tuoreita ja kiinnostavia teoksia trailerimaisilla dramatisoinneilla. Vierailevia tähtiä -esityksellä Pikkuteatteri tahtoo edistää nuorten lukemisharrastusta ja tukea pirkanmaalaisia nuorisokirjailijoita.

Mukana on neljä teosta:
– Anneli Kanto & Terhi Rannela: Tähystäjäneito (2011)
– Jukka-Pekka Palviainen: Joku vieraileva tähti (2011)
– Salla Simukka: Jäljellä (2012)
– Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)

Lue mietteitämme kutsuvierasnäytöksestä Grafomaniasta!

Vierailevia tähtiä -kirjavinkkausesitys, esityspäivät:

• 2.12.2012 kello 18:00
• 9.12.2012 kello 18:00
• Lisää esityksiä talvella 2013
• Esityksen kesto on noin 40 minuuttia.
• Ikäsuositus: Yläkouluikäisistä nuoriin aikuisiin.
• Esityspaikka Kangasalan lukion auditorio. Finnentie 42, Kangasala
• Liput 5 euroa.
• Tilausnäytös (max 150 katsojaa) 350 euroa
• Tilausnäytös (max 150-300 katsojaa) 500 euroa
• Lippuvaraukset ja ryhmämyynti: Henriikka Heiskanen, henriikkaheiskanen@msn.com
  Muut yhteydenotot ja tilausnäytökset: Janne Salminen: 050 522 6901

Tämä uutinen olisi jo juustokakun väärti…

Fantasiakirjallisuuspalkinto Kuvastaja jaettiin Helsingin kirjamessuilla

Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle jakama Kuvastaja-palkinto on myönnetty Helena Wariksen romaanille “Sudenlapset” (Otava 2011).

Lyhyelle listalle raati nosti myös seuraavat teokset: Anu Holopaisen “Varjoja” (Karisto 2011) , Anneli Kannon ja Terhi Rannelan “Tähystäjäneito” (Karisto 2011), Katja Kaukosen “Odelma” (WSOY 2011) ja Sari Peltoniemen “Kuulen kutsun metsänpeiton” (Tammi 2011). Kilpailuun osallistuivat vuonna 2011 julkaistut suomalaiset fantasiakirjat selkeästi satukirjoiksi laskettavia teoksia lukuunottamatta.

Voittajakirjaa luonnehdittiin raadin piirissä seuraavasti:  “Itsenäisenä osana jatkaa Uniin piirretyn polun maailmaa ensimmäisen kirjan henkilöiden jälkikasvun myötä.” “Tavanomaisesta fantasiasta poikkeavia ihmiskohtaloita: herkkiä nuoria miehiä, reipas ja sotaisa nuori nainen ja kapinoiva lapsi. “Kirja imaisi mukaansa mielenkiintoisen ja erilaisen juonensa ansiosta.” “Kirjan vahvuuksina elävän tuntuinen maailma sekä moniulotteinen juoni, josta ei koskaan pystynyt sanomaan, mihin suuntaan se lähtee seuraavaksi kehittymään.”

Helena Waris voitti Kuvastaja-palkinnon jo esikoisellaan “Uniin piirretty polku” vuonna 2010 ja on nyt ensimmäinen kirjailija, joka on voittanut Kuvastaja-palkinnon myös kirjasarjansa toisella osalla. Vuonna 2012 Kuvastaja-palkinto jaettiin kahdettatoista kertaa.

Palkinto jaettiin Helsingin Kirjamessuilla.

Lisätietoja:

Suomen Tolkien-seura Kontu ry.

http://www.suomentolkienseura.fi

Raadin puheenjohtaja Marianna Leikomaa  (marianna.leikomaa@gmail.com)

Kuvastajan aiemmat voittajat:

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (Atena kustannus 2010)

Helena Waris: Uniin piirretty polku (Otava, 2009)

Anni Nupponen: Nainen ja kuningas (omakustanne, 2008)

Päivi Honkapää: Viides tuuli (WSOY, 2007)

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena kustannus, 2006)

Jyrki Vainonen: Perintö (Loki, 2005)

Ilkka Auer: Sysilouhen sukua (Otava, 2004)

Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja (WSOY 2003)

Tuula T. Matisanlo: Tuulen kalastajat (Kustannus-Mäkelä 2002)

Sari Peltoniemi: Hirvi (Tammi 2001)

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi 2000)

Korkea puoliso & suuria tunteita

Korkea puoliso on ollut saatavilla reilun viikon ajan.

Kaikkein eniten minua on ilahduttanut ystävämme hyvin emotionaalisesti latautunut toive päätösosaa varten:

”Tappakaa se paskiainen!”

Kenestä on kysymys?

Se selviää tietenkin lukemalla kirja… 😉

Niin. Harkitaan, harkitaan.

Terhi

Deep shit

Korkea puoliso on pikkuhiljaa matkalla kohti painokonetta…

Kesälomat on nyt virallisesti pidetty ja on taas aktiivisen kirjoittamisen aika. Tapasimme tänään Annelin kanssa La Famille -kuppilassa, jossa kävimme trilogian viimeistä osaa läpi. Kun kakkososan työnimenä kulki leikkisästi ”Korkkis”, lukee tiedostoissamme nyt ”Kapsu”.

Liuskoja on tähän mennessä kirjoitettu ehkä kuutisenkymmentä (?), piirtelimme juonikuvioita ja mietimme, mihin tarina päättyy. Paljon käänteitä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on vielä luvassa – kaikki ei ole selvinnyt vielä edes meille. Sarjojen kirjoittamista toisinaan väheksytään, mutta meille on ollut alusta asti selvää, että joka ainoassa trilogian osassa käytetään kaikki mahdolliset paukut. Lukija ansaitsee mahdollisimman hyvää. Liian usein trilogian viimeiset osat ovat pettymyksiä, puolivillaisia lättänöitä, mutta tsemppaamme kaikkemme pitääksemme langat käsissämme aina viimeiselle sivulle.

Lähestymme aivan pian juonellisesti kohtaa deep shit (Annelin havainto), jossa suurin osa henkilöistämme on kirjoitettu reisiä myöten syvään suohon. Meidän tehtävämme on auttaa heidät sieltä ylös – vain, koska takataskussamme on valttikortti: deeper shit.

Tänään keskustelimme riipaisevasta aiheesta: Kenen on kuoltava?

Koska tarinan ydinkohdat ovat nyt mietintä- ja kypsyttelyvaiheessa, jaoimme kirjoitettavaksi vain yhdet luvut. Tapaamme kahden viikon kuluttua, ja mietimme, mitä vaikeuksia voisimme hahmoillemme järjestää, etteivät he vain pääse liian helpolla. Vaikka eipä sillä, elämä Khalkoksella ei koskaan ole ollut ruusuista muutenkaan.

Terhi

Viimeistä viedään

Uskomatonta! Taas olisi syytä päivitellä ajan kulumista, sillä vastahan me aloimme kirjoittaa Tähystäjäneitoa… Vastahan piirsimme juonikaavioita Kuparisaaren ensimmäiseen osaan, pohdimme nimistöä ja Khalkoksen kaivosteollisuutta. Ja nyt… kirjoitin juuri prologin trilogiamme viimeiseen osaan. Amayan, Miroslavin ja kumppaneiden tarina on enää loppuhuipennusta vailla.

Paineet kasvavat. Kuinka onnistuisimme kirjoittamaan päätösosasta sellaisen, että se yllättäisi meidät itsemmekin? Että lukijalle jäisi trilogiasta hyvä jälkimaku? Ettemme lässäyttäisi sarjaa ennalta-arvattavalla loppuratkaisulla?

Kahvilapalaverissamme (La Famillen henkilökunta on jo oppinut muistamaan tilauksemme) piirsimme suuntaviivat romaanin ensimmäiselle kolmannekselle. Kumpikin sai tehtäväkseen kirjoittaa kolme lukua, joista keskustellaan juhannuksen jälkeen.

Juonelle ja henkilöhahmoille on annettava aikaa kypsyä ja kehittyä. Millaisia valintoja päähenkilömme tekevät? Millaisia kohtaloita heillä on edessään? Jännittää heidän puolestaan.

Terhi

 

Lumo on poissa

Kevään järkytys on ollut se, että Annelin & minun suosikkikahvila Lumo on lopettanut toimintansa! Olin tyrmistynyt uutisen kuultuani: missä me nyt juonisimme Kuparisaari III:n tulevia käänteitä?

Onneksi Tampere on kahvilakaupunki, ja olemme sittemmin siirtäneet kimpsumme ja kampsumme toisaalle.

Suuri kiitos Lumon sydämelliselle henkilökunnalle lukuisista herkkuhetkistä!

Terhi

Amayan jännittävä tarina jatkuu

Syksyllä luvassa: 

Anneli Kanto & Terhi Rannela
KORKEA PUOLISO
Kuparisaari 2

Khalkoksen saarella puhaltavat uudet tuulet. Amaya on vakiinnuttanut asemansa Korkeana puolisona, ja hän on saanut aikaan paljon hyvää: julmat rangaistusleirit on lakkautettu, naisia on alettu kouluttaa, jopa kuparin hintaa on saatu nostettua.

Kansa rakastaa hyväntahtoista hallitsijaansa, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole muutoksista innoissaan. Lilyana, naisista ensimmäinen, halveksuu miniäänsä avoimesti. Toinen poika Radko taas ei voi sietää sitä, miten hänen isänmaataan sarmatialaistetaan.

Kun Lilyana ja Radko saavat selville Amayan salaisuuden, he alkavat punoa juonia. Naikkonen on saatava pois valtaistuimelta – keinolla millä hyvänsä.

Korkea puoliso jatkaa Tähystäjäneidossa tutuksi tulleen Amayan tarinaa. Yläkoululaisille sopiva sarja on täynnä vauhtia, dramatiikkaa ja suuria tunteita, mutta tarinasta voi löytää myös selkeitä yhtymäkohtia Euroopan historiaan.

Sarjan ensimmäinen osa keräsi kasapäin kiittäviä arvioita:

”Romaani on napakka yhdistelmä yhteiskunnallista sanomaa, kiehtovaa tarinankerrontaa ja herkkää romantiikkaa.”

(Vesa Sisättö, Helsingin Sanomat Tähystäjäneidosta)

Kansi: Anu Sallinen